Eläimet elämäntapana...
Olin 3-vuotias kun lapsuuden kotiin saapui suomenajokoira Riki. Ihana lapsuuden kasvukaveri ja isälle oiva metsästyskaveri jänisjahteihin. Isän palatessa metsästysreissuilta nuuhkein metsän tuoksuista koiraa ja kuuntelin korvat hörössä metsästysretken tapahtumat. Jänöjäkin metsäretkiltä tuli, ruokapöydässä ihan kyllästymiseen asti. Äkäinen syöpäkasvain vei Rikin 11-vuotiaana.
Rikin jälkeen meille saapui Rolf (suomenajokoiran ja venäjänajokoiran risteytys ). Minulle erittäin tärkeä koira, olin silloin 14v., ensi kosketuksen koirien koulutuskenttään sain Rolf:in kanssa. Isä halusi siitä metsästyskaverin, mutta toisin kävi. Lenkkeilin sen kanssa paljon, opetin sille tottelevaisuutta ja pidin sitä irti lenkeillä, ja koira totteli... Valitettavasti yhteinen taival jäi aivan liian lyhyeksi, Rolf:in pudottua heikkoihin jäihin vain 1,5 vuotiaana.
Rolf ( 20.3.1993 - 28.11.1994)
Kultainennoutaja Pekko ( synt. v.-2000 ) oli ensimmäinen "oma" koirani. Pekon kanssa innostuin koiraharrastuksesta toden teolla, koiranäyttelyt tuli tutuiksi, tottelevaisuus- ja palveluskoirajälki veivät minut ja koiran kokonaan! Helposti oppiva koira, Porin Palveluskoirakerhon ihana porukka ja hieno harrastus innostivat niin, että kävin koulutusohjaajakurssit, kasvattajan peruskurssin, koetoimitsijaksi pätevöidyin v.2006 pk-lajeihin. Kennelnimen INKALIINAN anoin Kennelliitolta v.2004.
Koulutusryhmiä minulla on ollut 10 vuoden aikana useita.
Pekon kyynärnivelessä ollut paha nivelrikko lopetti täyspainoisen treenaamisen, isot hypyt ( a-este ja hyppynouto 1m korkuisesta esteestä ) kiellettiin, joten koe-käyntejä saatiin yksi kpl. Vaikka Pekko jäikin ns. eläkkeelle nuorena, toimi se silti pk-toiminnassa mukana häiriökoirana Bh-kokeissa ja esineruudun tallaajana.
Vuonna 2008 lapsuuden aikainen haaveeni toteutui, kun pitkäkarvainen collienarttu Pipsa ( Golden Lara´s Gipsy Girl saapui laumaan. 2 viikon varoitusajalla, enkä päivääkään ole katunut! Pipsan kanssa haaveena olivat pk-kokeet, ja hakutreeneihin lähdettiin koiran ollessa 4 kk:den ikäinen. Lieneekö aikaisin aloitetulla makkararingillä haku-treeneissä osuutta asiaan, Pipsasta kasvoi sosiaalinen, ihmisiä ylikaiken rakastava reipas collieneiti! Nivelkuvat toivat taas kuitenkin stopin harrastamiseen. Tänään 4.6.2014, mennään päivä kerrallaan Pipsan kanssa, kyynär ja lonkkanivelet ovat todella huonot. Välillä on parempia päiviä, välillä huonompia. Harmittaa niin, koska Pipsa olisi ollut koulutettavuudeltaan huippu, mutta nyt on tyytyminen koti-aktivointiin....
Seuraava haaveeni toteutui vuonna 2011 aprillipäivänä, kun taloon saapui dreeveriuros Peikko. Se oli rakkautta toisella silmäyksellä, ja niin minä sain ajavan koiran laumaani. Ja täytyy sanoa, että olen niin ihastunut rotuun! Rakkauspakkaus pienessä koossa, mutta ison koiran egolla. Tekee asiat täydellä sydämmellä, rakastaa sinua täydellä sielullaan ja minkä jalkojen pituudessa muille häviää, se älykkyydellään voittaa. Koira, joka avaa ovenkahvat, Carlsonin koiraportit, kiipeää ruokapyödälle tai ikkunalaudalle, vain nähdäkseen paremmin, mitä ulkona tapahtuu... Suuri koira, pienessä koossa ja niin uskollinen omistajalleen. Peikon kanssa harrastuslajit laajentuivat metsässä käynteihin ja mejään.
Peppi......
Jatkuu....
kuva: Niina Valli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti