Sunnuntaina 10.2. pakkasin termospullon täynnä kahvia reppuun, ja läksin dreeverin kanssa
metsään. Lunta oli satanut yöllä, joten tuoreet jäljet olisivat olleet helppo havaita, mutta vielä mitä, jänöt olivat päättäneet jäädä makuulle...
Tutka kaulaan ja koira irti, haku laajenee koko ajan ja koira on yhä pitempiä aikoja poissa näköpiiristä, joten tyytyväinen täytyy olla. Meidän kohdalla jänöt ovat pysytelleet hyvin piilossa, mutta jos tästäkin hakee positiivista puolta, niin koira oppii ainakin sitkeäksi hakijaksi!
Tyytyväinen koiran hakutyöskentelyyn, vaikkei ajoa saatu vieläkään...
