sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Jänöä etsimässä

Lauantai 11.1.
pakkasta aamulla -3, valkoinen maa, ja Peikon kanssa metsässä. Koiralle 9,9 km lenkki, meille ihmisille ehkä 2-3 km. Puput tiukasti makuulla, ei ajoa. Mutta haku hyvää, kävi pisimmillään 300m päässä. 4 tunnin haun jälkeen, Peikko tuli jalkoihin ja kieputti kuusen juurelle itsensä makuulle ja ilme kertoi, että etsikää itse, mulla on nyt päivä täynnä...
Ei siis koira jaloissa maannut noilla km määrillä.  

torstai 9. tammikuuta 2014

Kuulumisia

Nämä päivät kuluvat niin nopeasti, ettei puoliakaan kerkeä tekemään mitä ajatuksissa on... Saati päivittämään blogia.

Peikon kanssa käytiin syksyllä Kokemäellä tuomarikolleegiossa harjoittelu-arvostelukoirakkona. Kolleegiossa ulkomuototuomarin pätevyyksiä opiskelevat arvioivat harjoittelukoirakot, eli näyttävät osaamisensa rodun arvosteluun. Erilainen ja kiva päivä. Peikko oli jossain vaiheessa sitä mieltä, että patsastelu paikoillaan on tylsää, mutta sitkeästi/tyynesti se kökötti paikoillaan. Ryhti vaan laski pojalla tuntien kuluessa... :D

Pipsan kanssa kävin eläinlääkärillä ottamassa uudet kuvat Pipsan nivelistä, kun neiti ontuilee oej:ta välillä pahemmin, välillä vähemmän. Halusin siis nähdä, missä mennään koiran nivelten osalta. Ja huonoltahan ne näyttivät :( Oej:n kyynernivel kirjaimellisesti täynnä nivelrikkoa, mutteivat ne lonkatkaan hyviltä näyttäneet. Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan, miten ruokinnalla ja kotihoidolla pystyy koiran olotilaa helpottamaan, mutta jolleivat ne auta, niin kipulääkkeillä en halua koiran elämää pitkittävän...

Pari viikkoa Pipsan ell-käynnin jälkeen, Pirpana oli saanut matkoillaan taas ISON haavan takareiteensä, ja tikkaukseen taas kiireen vilkkaa. 6 tikkiä takareiteen ja 1,5 viikon koti-aresti kissalle. Ei voi kuin ihmetellä mikä kipukynnys kissalla on, koska Pirpana sisään tullessaan käveli normaalisti, pyysi ruokaa normaalisti ja söi normaalisti! Vasta kún syliin ottaessa tuin (tukea ) toisellä kädellä kissaa pyllystä, käteen tunsin jotain ihmeellistä, ja siltähän se yllätys sitten paljastui... Haava parani hienosti, ja karvatkin ovat jo kasvaneet haava kohtaan takaisin.

Tälläistä siis kuuluu meidän karvakorville!
Toivon kaikille Hyvää ja Menestyksellistä Uutta Vuotta!

Loppuun kuva Rento-reinosta, dreeveri jos joku ymmärtää levon merkityksen, otetaan oppia !