Perjantaina 20.10.2017 Peppi oksensi klo 10.00, aina ahne koira kieltäytyi ruuasta klo 11. Aamulenkilläkin vaan lönkötteli, ei juossut pää viidentenä jalkana, vaikka kävimmekin sänkipellolla. Iltapäivätorkulla koira tuli viereeni ja takapää tuoksahti todella pahalta. Siinä sitten laskin 1+1+1, ja samantien soitto eläinlääkäriin. Perjantaina klo 15.30 ei ole enää mahdollista päästä tutulle oma lääkärille, joten odoteltava oli, että päivystyspuhelin aukeaa klo 16.15.
Päivystyshoitaja sanoi, että heti tänne vaan! Oltiin heti valmiina lähtöön ja päivystyksessä oltiin varmaankin ennen klo 17. Kerroin koiran oireet, lääkäri katsoi ensin ulkoisesti koiran, ja totesi,että siistiltä näyttää. Katseeni varmaan kertoi, etten ole turhaan tullut päivystysaikana lääkärille, joten otettiin vielä tulehdusarvot ja röntgen. No, tulehdusarvot olivat koholla ja röntgen paljasti, että kohdussa tavaraa. Eli KOHTUTULEHDUS! Eläinlääkäri kysyi; onko pentusuunnitelmia?
- Onhan niitä, mutta jos luonto on toista mieltä, niin minkä sille mahtaa? Lääkäri siihen; " Lääkkeillä voidaan parantaa, mutta pennut olisi sitten tehtävä seuraavasta juoksusta, ja kohtutulehdus yleensä uusii herkästi. Hetken hiljaisuuden jälkeen vastasin; leikataan!
Ristiriitaisissa tunteissa jätin Pepin leikattavaksi ja lähdin ajelemaan kotiin päin, ( he soittavat, kun saan lähteä hakemaan Peppiä kotiin ) mielessäni alkoi soimaan Jore Marjarannan Haaveet kaatuu- kappale.
Tähän asti, minulla oli ollut ruusunpunaisia haaveita, saada ensimmäinen Inkaliinan-pentue maailmaan, mutta toisin kävi...
Pepin sain kotiin muutaman tunnin kuluttua, ja toipuminen sujui todella hyvin. (Ensimmäisen unettoman yön jälkeen= muovikaulus oli liikaa neidille, mun vanhasta pyjamasta tehty paita suoritti haavan suojauksen ) Peppi yritti nuolla haavaa yhden kerran ensimmäisenä iltana, ja kun sille jämäkästi kerroin, että ei käy, se unohti haavan ja antoi sen olla tikkien ajan rauhassa. Joka ilta suihkuttelin haavaa haalealla vedellä, ja haava parani hienosti.
